Euromaiden johtajat tekivät merkittäviä päätöksiä. Mitä sovittiin ja mitä siitä seuraa?
Päivän ehdoton ykkösuutinen on euromaiden johtajien tekemät ratkaisut talouskriisin haltuunoottamiseksi. Asia on laaja ja yksityiskohtaista tietoa ei ole vielä kaikista päätetyistä asioista saatavilla. Tämän johdosta tulen täydentämään tätä kirjoitusta myöhemmin, kun uutta tietoa tulee ja ehdin sitä käsitellä.
1. Kreikan velkajärjestely ja yksityisten sijoittajien vastuu
Yksityisten sijoittajien Kreikka-saatavista päätettiin leikata 50%. Tässä päätöksessä hyvää on se, että viimeinkin myös sijoittajat joutuvat ottamaan osaa Kreikan ongelmien ratkaisuun. Huonoa tässä päätöksessä on se, että nyt tehtävät leikkaukset ovat auttamatta liian pienet, jotta Kreikka voisi jatkossakaan selviytyä velkakuormastaan ilman muiden euromaiden apua. Asiantuntijoiden mukaan Kreikan veloista täytyisi leikata 50-60%, jotta Kreikka pystyisi veloistaa jatkossa selviytymään. Nyt Kreikan veloista leikataan vain n.30% ja Kreikan velka/BKT on nyt tehtävän leikkauksen jälkeen edelleen n.120%. Kreikalla ei ole siis jatkossakaan mitään asiaa rahoitusmarkkinoille ja letkuruokinta tuleekin jatkumaan siihen saakka, kunnes lainoja leikataan uudestaan kohtuullisemmalle tasolle.
Kreikan velkasaneerauksessa velat muille euromaille, IMF:lle ja EKP:lle jätettiin saneerauksen ulkopuolelle. Pääsyy tässä lienee se, että EKP:n tase olisi kärsinyt kovan kolauksen, mikäli leikkaus olisi koskenut myös EKP:n saatavia. Lisäksi uuden Kreikka-paketin yhteydessä sovittiin 30mrd€ avusta Kreikan pankeille. Kreikan pankkeja halutaan tukea ennenkaikkea siksi, että niiden tappiot Kreikan lainojen leikkauksesta päätyisivät ilman tukea EKP:n piikkiin. Ilmeisesti myös poliittinen paine euromaiden sisäpolitiikassa esti velkojen leikkauksen myös euromaiden saatavista.
Kreikan lainojen saneerausuutisesta käy ilmi myös se, että n.350mrd€:n kokonaislainapotista yksityisten sijoittajien hallussa on enään n.200mrd€. Tästä 200mrd€ osuudesta taas 60mrd€ on Kreikkalaisten pankkien hallussa. Tästä voi päätellä sen, että viimeisen puolentoista vuoden aikana reilusti yli 100mrd€ edestä yksityisiä sijoittajia on jättänyt uppoavan laivan EKP:n, IMF:n ja euromaiden tukitoimenpiteiden avustuksella ja tappiot ovat siirtyneet veronmaksajien piikkiin.
2. ERVV:n muutokset
Taloudellisilta vaikutuksiltaan ERVV:n tulivoiman kasvattaminen oli tehdyistä päätöksistä ehdottomasti merkittävin. Tämän hetkisten tietojen mukaan tulivoima tulee 4-5 kertaistumaan nykyisestä 440mrd€:sta. Toisaalta on puhuttu siitä, että tulivoima olisi jatkossa noin 1.000mrd€. Oli niin tai näin, tällä päätöksellä selvästi varaudutaan Italian tippumiseen pois lainamarkkinoilta. Käytännössä Italia on jo nyt osittain ulkona markkinoilta, sillä vain EKP:n voimakkaat tukitoimet on saanut Italian pidettyä jollain lailla mukana markkinoilla.
Jatkossa ERVV:n on mahdollista toimia jälkimarkkinoilla(=manipuloida markkinoita), tukea pankkeja ja antaa suoraa tukea ongelmamaille. Käytännössä sillä on siis suuri määrä eri vaihtoehtoja käytössä, poliitikoiden päämäärän ajamiseksi.
Tulivoiman kasvattaminen tulee tapahtumaan ERVV:lle jäsenmaiden antamia takauksia vivuttamalla. Poliitisesti olisi ollut erittäin vaikea saada jäsenmaissa hyväksyntää takauksien kasvattamiselle, joten tulivoiman kasvattamiseksi ainoa vaihtoehto oli vivuttaa jo sovittuja takauksia. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että jäsenmaiden tappioriski kasvaa, vaikka nimellisesti vakuuksien määrää ei kasvatettukaan.
3. Pankkien pääomitustarpeet
Pankkien vakavaraisuuvaatimusta päätettiin nostaa 9%:in ja pankit joutuvat kirjaamaan ongelmamaiden luotot käypään arvoon. Tämän perusteella euromaiden johtajat arvioivat, että pankit tulevat tarvitsemaan 106mrd€ uutta pääomaa. Pääomavaatimusten kiristäminen on sinänsä positiivinen asia, sillä veronmaksajat eivät pysty jatkossakaan ylisuureksi paisuneen pankkisektorin riskejä kantamaan.
Arvio 106mrd€:sta on vähintäänkin optimistinen ja se ei ainakaan salli Italian lainakorkojen karkaamista horisonttiin . No eipä hätiä mitiä, jos katsotaan kohtaan kaksi. ERVV:lle annettiin reippaasti valtuuksia pitää Italian korot aisoissa, joten eiköhän se muutaman kuukauden saaduilla valtuuksilla onnistu.
Suurin kysymys on, mistä rahat? EBA kehoittaa pankkeja pidättäytymään bonusten ja osinkojen maksusta. Tämä johtaa automaattisesti siihen, etteivät sijoittajat koe kovinkaan mielekkääksi sijoittaa uutta rahaa pankkiin, joka ei maksa osinkoja. Tämän seurauksena uskon, että ainoastaan vahvimmat pankit pystyvät keräämään tarvittavat rahat markkinoilta ja loput joutuvat turvautumaan jäsenvaltioiden ja viime kädessä ERVV:n apuun.
Tehtyjen päätösten vaikutus Suomelle
Suomenkin kannalta merkittävin päätös oli ERVV:n muutos. Taloudellisesti Suomen tulevat riskit lisääntyivät merkittävästi, sillä ERVV:n vivutuksen seurauksena riski sille, että Suomi joutuu maksamaan kokonaisuudessaan 14mrd€:n takuut ERVV:n tappioiden seurauksena, on todella suuri. 14mrd€:n velkakuorman lisäys tulee jo itsessään aiheuttamaan nousupaineita Suomen lainakorkoihin ja sen lisäksi Suomi joutuu tulevaisuudessa vastaamaan myös tästä uudesta velasta. Täten päätösten lopullista hintalappua Suomelle on mahdoton arvioida, mutta sanoisin sen olevan 20-30mrd€.
Sisäpoliittisesti tehdyt päätökset tulevat aiheuttamaan harmaita hiuksia hallituspuolueille. Hallitusohjelmaan on kirjattu vaatimus turvaavista vakuuksista, uusien riskien ehtona. Pystyn jo näkemään silmissäni, kun madot kiemurtelevat sontakasan päällä, sillä teoriassakaan vakuuksien saaminen ei ole kovin helppoa ERVV:n muutosten johdosta. Sillä kuka antaa vakuudet Suomelle, kun ERVV ostaa jälkimarkkinoilta omaan taseeseensa turskanhajuisia Italian bondeja? Jo Kreikan vakuusjärjestelyssä käytettiin poliitikoiden omasta mielestä nokkelaa luovuutta, mutta jatkossa teatteri on vieläkin koomisempaa, mikäli vakuusvaatimuksista pidetään kiinni. Mikäli taas ei pidetä, mitä tapahtuu hallitukselle?
Ratkesiko kriisi?
Kahdella sanalla vastattuna: Ei ratkennut.
Tehdyillä päätöksillä ei mitenkään oleellisesti vähennetty velkaantumista ja siitä aiheutuneita ongelmia. Kreikan lainojen hienosäätö, ei poistanut ylivelkaantumisesta aiheutuneita ja aiheutuvia ongelmia euroalueella. Tehdyt päätökset eivät myöskään vähennä velkarahalla tapahtuvaa porsastelua euromaissa, vaan itseasiassa lisää sitä. Esimerkiksi Italia pystyy näennäisesti jatkamaan markkinaehtoista velkaantumistaan, mikäli EKP ja ERVV huseeraavat markkinoilla, ostaen sen bondeja ja samalla alentaen Italialta vaadittavia korkoja. Tämän johdosta sanoisin kokouksen lopputuloksen olleen samanlainen pannukakku, kuin aikaisemmin x kertaa järjestettyjen kokousten lopputulos on ollut.
Mitä tehdyistä päätöksistä konkreettisesti seuraa?
Tehtyjen päätösten merkittävin ja konkreettisin seuraus on se, että Italia ja mahdollisesti myös Espanja tulevat joutumaan letkuruokintaan. Tähän hyvin luonteva selitys on se, että ERVV ja EKP tulevat tarjoamaan sijoittajille mahdollisuuden irtaantua jo pahanhajuisiksi muuttuneista sijoituksistaan, ilman merkittäviä tappioita. Sama ilmiö on tähän mennessä nähty tapahtuvan jo Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa. Nyt euromaiden (omasta mielestään) viisaat päättäjät, päättivät ottaa myös Italian ja Espanjan rahoituksen kaikkien euromaiden veronmaksajien kontolle.
Marrkinat luonnollisesti iloitsevat tehdyistä päätöksistä, koska ne tarkoittivat suoraa tulonsiirtoa satojen miljardien edestä veronmaksajilta sijoittajille. Kreikan kosmeettinen velkojen leikkaus ei näitä bileitä pääse pilaamaan.
Nyt sovitut järjestelyt riittävät pitämään ongelmamaat otsikoiden ulkopuolella 6-12kk. Sitä mukaa kun ERVV:n nyt sovitut paukut haihtuvat tussareina tuuleen, myös markkinoiden epävarmuus lisääntyy.
PASKA HOMMA, MUTTA TULIPA TEHTYÄ!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Katastrofi. Ja Katainen "erittäin tyytyväinen".
- No ei tosin niin iso katastrofi kuin jos Sarkozy olisi päässyt vedättämään. Mutta kuka i*iootti voi sanoa, että vakausrahaston vipuvoima kasvoi ilmaiseksi?
Veronmaksajille tehdyt päätökset oli jatkoa edellisille katastrofeille. Markkinat kiittävät, nämä hölmöläiset lahjoitti taas satoja miljardeja suoraan sijoittajien taskuun.
Ongelma on tietysti se, ettei kohtia 2 ja 3 voida toteuttaa. Kreikan parturoinnissakin on se vika, että velkasaneerauksen pitäisi koskea kaikkia tunnettuja velkoja. Taitaa olla myöhäistä katua, nyt pitää vain katsoa eteenpäin päivä kerrallaan.
Huomioitava on se, että 120% velka-aste saavutetaan vasta vuonna 2020. Kreikan talous on supistunut viisi vuotta jo putkeen, millaisia ennusteita on uskallettu käyttää tähän visioon?
Minun kommenttini on tässä omassa eilisessä blogissani äsken klo 10,07 kirjoitettu
http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86827-aurinko-nousee-ja-laskee-ve...
Kevennys
P.s. Hyvä, että Katainen sentään meni kokoukseen. Maanantaina sinä Anssi oli kieltämässä Kataisen menon kokoukseen.
En ole SJP päässyt vielä loppupäätelmiin saakka, palataan tuohon Katais-asiaan sitten. ;)
Helppo on SJP:n jahkailla, kun mihinkään ei ole kiire. Ei yksikään järkevä ihminen kirjoituksiasi lue, ei ainakaan vanhoja sellaisia. Ne ovat pelkää digitaalista häiriöääntä. Jätä Luoma-aho rauhaan, hän tietää tasan tarkkaan mistä on kysymys.
Jouni, ei SJP:n kommentit minua häiritse. Mikäli olisin kovasti uskonnollinen, pyytäisin herraa kuitenkin iltarukouksessa antamaan tasapuolisesti kaikille. Sen verran kommunisti olen minäkin. ;)
SJP,
edelleen olen sitä mieltä, ettei Kataista olisi saanut päästää kokoukseen. Perustelut löytyy kirjoituksestani!
Selvennys toiseen kohtaan: vakausrahastolla on tulivoimaa jäljellä n. 200 miljardia euroa. Viisinkertaisella vivulla päästään tuohon biljoonaan.
Näin minäki Henri sen jostain lähteestä luin. Suurempi vivutus tarkoittaisi vain EVVR:n hankkiman raoituksen kallistumista, sillä 440mrd€ ei tule riittämään kovinkaan suureen haircuttiin tulevaisuudessa.
Timo Harakka väittää Facebookissa, että Kreikan veloista leikataan 37 prosenttia eikä 50. Kädettömämpää söhläriä kuin Katainen en ole koskaan nähnyt. Tämä tiedettiin jo vuosia sitten, joten kärsiköön Kokoomus aivan rauhassa.
Harakka mahtaa tarkoittaa Kreikan yksityisten sijoittajien 50% leikkausta, vähennettynä Kreikan pankeille annetulla 30mrd€ tuella. Tällöin päästäisiin suunnilleen 37% leikkaukseen, yksityisistä veloista. Näin laskettuna koko velkamäärän leikkaus olisi ainoastaan 20%.
Melkoista pelleilyä!
Niinpä
Tällainen jukisuudessa suitsutettu järjenvastainen euforia on sukua järjenvastaiselle paniikille kriisissä. Samat ihmiset menevät yleensä mukaan molempiin. Jos asiaa analysoi faktojen valossa, tilanne vaikuttaa aika toisenlaiselta.
1) Kreikan veloista pyyhitään pois puolet. Sen jälkeen Kreikan velan määrä on yli 180 miljardia euroa. Vertailuna Suomen velan määrä on reilut 80 miljardia. Jos Kreikka oikeasti toteuttaisi säästöohjelmansa BKT romahtaisi ja valtion kyky maksaa velkoja samalla.
2) Italian osalta ei ole mitään takeita siitä, että saisivat talouttaan jotenkin kuntoon, vaikka Berlusconi lupaakin jäädä pois. Lupasivat aikaisemminkin aloittaa säästökuurin ja lopettivat toimeenpanon heti, kun EKP alkoi tukiostoilla helpottamaan Italian asemaa lainamarkkinoilla.
3) Jos eurovaltiot oikeasti täyttävät saksalaisten vaatimuksen, jonka mukaan velkaantuminen on lopetettava, seurauksena on kulutuksen raju lasku ja lama.
4) ERVV:n "tulivoima" kasvatetaan 1000 miljardiin. Katainen ja kumppanit eivät ole kertoneet, mitä se käytännössä merkitsee. Vieläkin Suomessa pohditaan, millaiseen sopimukseen eduskunta nyt on sitoutunut. Onko sitoumuksemme 14 miljardia vai 30 miljardia ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on todennut, että eduskunnalle pitää antaa uusi lakiesitys.
Samalla meille on vakuuteltu, että tosiassa vain pieni osa Suomen riskistä voi aidosti muuttua tappioksi. Kun rahastoa vivutetaan vakuutusmallilla, todennäköisen tappion määrä kasvaa samassa suhteessa. Siis emme parhaassakaan tapauksessa selviä pienillä tappioilla. Todennäköisyys että tappiomme on 14 miljardia tai 30 miljardia (mitä eduskunta sitten joskus toteaakaan päättäneensä) kasvaa moninkertaiseksi.
Tällainen vakuutusmallinen vivutuspäätös on yksi suurimpia Suomen riskiä kasvattaneista päätöksistä tässä farssissa. Vanha vakuutusmatemaatikko ihmettelee, eikö Katainen taustoineen ymmärrä asiaa vai syötetäänkö meille tahallista puppua? Muuallakin kuin näissä blogeissa aletaan ymmärtää todellisuus.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/117224-uhkakuva-%E2%80%9Dsuomen-tappio-1...
Mielenkiintoista katsooko hallitus tarpeelliseksi päätättää eduskunnassa tätä Suomen todennäköisen tappion moninkertaistamista.
Mitä siis Brysselissä saivat aikaan? Kreikan lainoja kirjataan alas, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Euromaat, mm. Suomi tosiasiassa sitoutuvat maksamaan kriisimaiden kuluja miljardikaupalla takausjärjestelyksi naamioituna.
Mitään takeita talouskurin paranemisesta ei ole. Ja jos talouskuri jollakin ihmeellä löytyisi, se tosiasiassa kiihdyttäisi euroalueen lamaa kulutusta leikaamalla.
Hallelujaa.
Olli, käsittääkseni vain Kreikan yksityisten velkojien osuudesta ollaan leikkaamassa puolet pois. Jos tietoon on tullut muutos, laitatko linkin.
PS. Minulta puuttuu tuosta tekstistä vielä grande finale, palataan sen jälkeen asiaan.
Käytin lukua YLI 180 miljardia (eli karkeasti kokonaisvelka puolitettuna). Sekin on jo aivan tolkuton luku Kreikalle. Euromaat ovat ehtineet tunkea sinne vasta osan tuestaan. Minäkin ymmärsin, että niitä ei leikata. Kun niin ei tehdä, kasvaa määrä kymmenillä miljardeilla. Joka tapauksessa tuokin on summa, josta Kreikka ei selviä. Tässä ei tarvita millimetriviivainta, karkeampikin mitta riittää.
Sitä vain yritin sanoa.
Niinpä. Minun käsityksen mukaan velkoja leikataan loppujen lopuksi vain 70mrd€(100-30), joten tämä leikkaus oli vain kosmeettinen.
Luin Olli vasta nyt kommenttisi, kokonaisuudessaan. Siinä tulee varsin hyvin esille ongelmien syvyys ja niiden laajuus. Kestävää ratkaisua kriisiin ei voi syntyä, ennenkuin euromaat toteuttavat rajut talouden rakenteiden korjaustoimenpiteet ja tämä koskee myös Suomea.
Nyt tehdyt päätökset siirsivät ongelmanratkaisun entistä kauemmaksi ja se tulee myös entistä kalliimmaksi veronmaksajille.
Anssi,
otat varsin vähän analyyseissäsi kantaa elinkeinoelämän avaintekijöihin (siis yrityksiin ja yritysverkostoihin) ja niitten rooliin jo tapahtuneen kriisin aikana ja myös lähitulevaisuudessa (1..3 vuotta). Se rintama on kuitenkin pitänyt pyöriä pyörimässä ja jos pyörät ei pysy rasvassa niin muilla toimillakaan ei juuri ole suurta merkitystä. Mm. suomalaisten kontrolloimissa yrityksissä EU-alueella Suomen ulkopuolella lienee noin 300 000 työntekijää joten kysymys on aikamoisesta apparaatista. Kun pienen Suomen vienti on pidemmällä aikavälillä suuruusluokkaa 50 MRD€/vuosi niin ei tarvitse olla kummoinenkaan matemaatikko kun arvioi EURO-alueen yritysten kokonaisviennin vaikutuksen ulospäin. Mutta jos ystävällisesti ottaisit yritysmaailman tulevaisuuteen (ilman pankkeja) kantaa sekä Suomen että EU:n näkökulmasta. Tämä näkökulma kun jostain syystä näyttää jäävän kaikilta avoimeksi vaikka se on se todellinen peliväline jolla Suomen, EU:n ja EURONkin tulevaisuus ratkaistaan (siis minun mielestäni).
Seppo,
tuo on huomionarvoinen seikka ja palaan mielelläni tähän asiaan, kunhan saan kirjoituksen lopullisesti valmiiksi.
Suomalainen vienti on keskeisen tärkeä asia, Seppo on oikeassa. Lasketaanko Suomen ulkopuolella suomalaisyritysten omistamissa tehtaissa valmistetut tuotteet Suomen vientiin? Vai laskevatko kauppataseen tilastoijat mukaan vain Suomessa valmistetut tuotteet? Suomalaisyrityksethän tekevät paljon Euroopan ulkopuolellakin esim. Kiinassa ja Intiassa.
Ne vaikuttavat joka tapauksessa suomalaisyritysten tulokseen ja kannattavuuteen ja sitä kautta pörssikursseihin. Jos menee heikosti monet suomalaiset sijoittajat kärsisivät pahasti. Toisaalta suuren osan suomalaisista teollisuusyrityksistä omistavat esim. amerikkalaiset eläkerahastot.
Teolliseen tuotantoohan eurokriisi vaikuttaa kahdella tapaa. Ensiksi jos yritysten rahoitushanat tukkeentuvat. Ratkottiin kriisiä millä tavalla tahansa, yksi osa siitä on huolehtia yritysten rahoituksen saannista. Niin tehdään nytkin pankkeja pääomittamalla ja niin jouduttaisiin tekemään vaikka ei tukipaketteja tehtäisikään.
Toinen vaikutus on kulutuskysynnän muutokset. Jos paketeissa vaadittu talouskuri ja velkaantumisen pysäyttäminen toteutuu, kulutuskysyntä laskee. Miten se vaikuttaa teollisuusyritysten tuotteiden kysyntään?
Kuulin jostain, että Nokian tehdashanke Hanoissa siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Mitäköhän se tarkoittaa?
Minulla on kyllä vankka käsitys että kysymys on Suomessa tehdyistä ja Suomen kautta jalostettavissa vientituotteissa (paljonhan ostetaan täydentäviä osia ja jopa softapalveluja Intiasta). Mutta jalostusarvosta jää kyllä valtaosa Suomeen (tuo pitääkin selvittää koska jalostusarvollaha on todella suuri merkitys - siis karkeasti käyttökate + palkkasumma). Jos tytäryhtiö on vaikkapa Saksassa niin sen vienti kyllä kirjautuu Saksan vientiin.
Jounille: Ihmettelisin suuresti jos Nokia ei laittaisi tehdastykistöä jatkossa enemmän Intiaan ja muutaman vuoden päästä Afrikkaan.
Seppo,
Suomen tulevaisuus on pitkälti riippuvainen viennin kehityksestä. Tällöin merkittävä kilpailukykyyn vaikuttava tekijä on valuutan arvo suhteessa pääkilpailijamaihimme ja erityisesti Saksaan. Euroon siirryttäessä, meiltä poistui täysin mahdollisuus vaikuttaa valuuttamme ulkoiseen arvoon ja valuuttamme arvo suhteessa Saksaan naulattiin paikoilleen. Pelkästään työvoimakustannuksemme ovat nousseet euroaikana yli 10% nopeammin, kuin Saksassa.
Euro on auttanut Suomen yrityksiä, etenkin helpottamalla kaupankäyntiin liittyvän valuuttaposition hallintaa. Euron merkitykselle annetaan kuitenkin mielestäni liian suuri huomio kokonaisuudessaan, sillä esimerkiksi Ruotsi on pärjännyt hyvin euroalueen ulkopuolella.
Kirjoitukseni ei ottanut kuitenkaan millään tavalla kantaa siihen, että Suomi pitäisi räjäyttää irti Euroopasta. Se otti kantaa nyt tehtyjen päätösten järkevyyteen ja niiden seurauksiin. Suomikin ja Suomen yritykset tarvitsisivat taloudeltaan terveen Euroopan. Nyt ei millään tavalla autettu taloutta tervehtymään, vaan mahdollistettiin sairauden entisestään pahentuminen.
No niin,päivä taas pulkassa. Itse olen ollut konkreettisesti mukana 70-luvun puolesta välistä alkaen kv- kaupassa mukaan lukien Neuvostoliitto. Markka ja devalvaatio toimi hyvin sen aikaisella rakenteella 80-luvun loppuun saakka. Perusta oli käytännössä dollariin sidottu NL:n ja Suomen välinen Bilateraalikauppa (5- vuoden sopimukset) mikä oli varsin helppoa viennille siihen suuntaan kun öljyä tuli vastakauppana (jonkin verran Ladoja). Paperi ja sellu vastasi viennistä. Käytännössä vuorineuvokset, hallitus ja Suomen pankki päättivät devalvaatiosta ja ay-liikekin oli tyytyväinen. Työpaikat säilyivät ja palkat kohosi (nehän on edelleen aika hyvät noilla sektoreilla). Mutta PK-yritystoiminta kehittyi varsin hitaasti verrattuna mm. Ruotsiin jolla ei NL-korttia ollut tukena.Metsäteollisuus kyllä tajusi rakennemuutoksen tarpeen 70/80-luvun taitteeseen mennessä ja lähti ostoksille Keski-Eurooppaan ja vähän kauemmaksikin. Siis tuotantoa alettiin siirtää kysynnän keskelle, missä raaka-ainetta oli saatavilla. Kun NL romahti, vahvaa markkaa yritettiin puolustaa laman kourissa ja metsäteollisuus sai vielä yhden devalvaation lävitse 90-luvun alussa. Korot keikkui suomalaisissa lainoissa 15 %:n kieppeillä ja valuuttapohjaisissa lainoissa alle 10 %. PK-teollisuus oli joutunut laajasti turvautumaan valuuttalainoihin ja ilman suojauksia, koska valtiovalta viimeiseen saakka kertoi että devaltaatiota ei missään tapauksessa tule. Sitten se maailma mureni ja sitä kaaosta maksettiin 10 vuotta ja konkurssien määrä oli hirvittävä. Jos Nokian loistokausi ei olisi alkanut niin kyllä olisi tilanteemme edelleen huono Suomessa. Euroon valmistautuminen toi kovasti ryhtiä usean vuoden ajan ja vienti sai aivan uudet ja laajat hartiat verkostoitumisen myötä. Ei minusta EURO ole mihinkään syyllinen vaan se että pelisääntöjä ei ole noudatettu. Suomihan pankkeineen on loistava esimerkki. Ruotsi oli aivan eri mittaluokassa 70-luvulla ja mielestäni vasta viimeisen 15 vuoden aikana olemme kuroneet kiinni vallinnutta eroa Ruotsiin. En ole tarkastellut kansantuotteita ja vientilukuja, mutta oletukseni on, että kyllä kilpailukykymme on reippaasti kohentunut vs.Ruotsi niinkuin moni muukin maa. Maailma yritysnäkökulmasta on aivan erilainen kuin 15..20 vuotta sitten. Tämä on logistiikan- ja jakeluketjujen hallinnan maailma. Toivon todella että EURO saadaan pidettyä kurissa ja käyttäjä-maat kuriin ja nuhteeseen. Jopa uskon siihen. En usko, että saat Anssi hirveästi tukea kv- yritystoiminnalta paluusta markkaan. Kysymyksesä on kuitenkin eri mittaluokan asiat kuin 14 MRD:n vakuudet. Mutta odotan kommenttia kun kerrankin pääsee keskustelemaan isommista asioista kuin Kreikan kriisistä - nimittäin Suomen tulevaisuudsesta. JOs ei ole jatkuvuutta ei ole tulevaisuutta. Se on aivan sama onko mijardi vai kaksi maksettavana. Pysähtyneessä tilassa kumpaakaan ei makseta.
Teksti on jokseenkin lopullisessa muodossa. Tämä tiedoksi, mikäli olet aikaisemmin lukenut osan tekstistä.
Jatkan Seppo täällä,
paljon hyviä pointteja ja vastaukseksi voisi kirjoittaa parikin liuskaa, mutta koitetaan selvitä vähemmällä.
Kuvasit hyvin Suomen vientiä ja valuuttapolitiikkaa markka-aikana. Suomen korkeat korot ja 1990-vaihteen ongelmat eivät olleet kuitenkaan ensisijaisesti markasta aiheutuneita. Takana oli rahamarkkinoiden vapauttaminen ja siitä seurannut talouden ylikuumentuminen. Koska pääomaa ei ollut Suomesta riittävästi saatavilla ylikuumentuneeseen talouteen, turvauduttiin valuuttalainoihin, joka koitui monen yrittäjän kohtaloksi. Samaan rysään tuli vielä idänkaupan romahdus, joka oli monessa kohtaa viimeinen naula arkkuun. Syitä oli siis monia, itse nostaisin tärkeimmäksi syyksi kuitenkin huonon politiikan, joka mahdollisti talouden ylikuumentumisen.
Hyvin samankaltaisia ongelmien syitä, on nyt nähtävissä Euroopan kriisivaltioissa. Islanti, Kreikka, Irlanti, Espanja, Portugali, jne. ongelmat ovat monella tavalla yhteneväisiä Suomen edellisen laman ongelmien kanssa. Valuuttakurssit ja korot, ovat todellisuudessa talouden kuumemittareita, joita euroalueella on estetty toimimasta. Se samalla estää myös talouden tasapainotilan saavuttamisen, koska taloudet eivät voi saada kilpailukykyään takaisin valuutan arvonmuutoksen kautta. Silloin joudutaan tekemään merkittäviä sisäisiä uudistuksia, joissa euromaat ovat toistaiseksi epäonnistuneet.
En ole Seppo ajamassa Suomea ulos Eurosta. Tarkoitukseni on keskustella nyt tehtyjen ratkaisujen järkevyydestä ja kenties vielä esittää ratkaisukeinoja kriisin todelliseksi ratkaisuksi. Tyhjien kaljatölkkien potkiminen eteenpäin, ei tätä kriisiä ratkaise. Nyt poliitikkomme kuitenkin tekevät niin.
Kiitos asian jalostuksesta. Kyllä olen jokseenkin samaa mieltä. Mikä minua on hieman häirinnyt kuukausia kestäneissä keskusteluissa on se, että vedetään täysin tunteella ja reaalitalous (minulle se on lähinnä yrityksien, yrittäjien ja kotitalouksien/kysyntä arkipäivä)unohtuu tykkänään.No poliitikoilla ei ole kosketuspintaa nyrkit savessa tekemiseen ja siihen miten nopeasti reaalitaloudessa impulssi vaikkapa Brasiliassa vaikuttaa suomalaiseen yritykseen jossakin arvoketjun häntäpäässä. Informaatioyhteiskunta on kyllä armoton.Mutta toisaalta arvoketjun häntäpäästäkin pääsee nopeasti selville mikä minun liiketoimintaa itse asiassa johtaa (mitkä ovat ne todelliset draiverit) - kun siihen vain on motiivi paneutua. Valitettavasti monet yrittäjät näkevät vain sen seuraavan ostavan portaan (oman asiakkaan)ja silloin voi olla väärä "hevonen" johon satsataan. Mutta on tämä kyllä tosi mielenkiintoista pohtia parasta arvausta huomiselle. Kiitos keskustelusta.
Minua on viime kuukausien keskustelussa häirinnyt se, että monet haluavat vetää yhtäläisyysmerkin kritisoijien ja persujen välille. Olen jo aiemmin sanonut, ettei nykypolitiikan kritiikki ole persujen asia, vaan järjen asia.
Olet oikeassa, että reaalitalous on päässyt keskustelussa melkein tyystin unohtumaan. Sieltä itseasiassa löytyy monia syitä nykyisiin ongelmiin. Merkittävä huomio on se, ettei euroajan velkaorgioissa reaalitalous ole kasvanut läheskään samassa tahdissa velkamäärän kanssa. Euroaikana Suomen BKT:n kasvu on perustunut valtaosaltaan julkisen kulutuksen kasvuun. Tämä siitä huolimatta, että samanaikaisesti yksityissektorin velat ovat räjähtäneet ylöspäin. Sama ilmiö on tapahtunut lähes kaikkissa euromaissa. Kun yksityisen sektorin kyky ja halu velkaantua lisää tuli tiensä päähän, alkoivat julkiset taloudet elvyttämään velkarahalla ja lopputulos on nyt nähdyn kaltainen.
Mielestäni PK-sektori on Suomen tulevaisuuden kannalta avainasemassa. Suomessa pitäisikin tehdä monia uudistuksia, joilla parannettaisiin PK-sektorin kykyä luoda uusia työpaikkoja ja siten lisätä verotuloja tämän sirkuksen rahoittamiseksi. Kiitos sinullekin kommenteista!
Saisikos joitain ajatuksia siihen rakenteiden muutokseen mistä laitoit kommenttia jossain tuolla ylempänä?
Teemmekö samallaisen matokuurin kuin on tehty nyt pakettien yhteydessä..tai siis ainakin pitänyt tehdä?
Julkinen sektori kokonaisuudessaan on meillä suuren remontin tarpeessa. Pelkästään byrokratiaa vähentämällä pystyisimme säästämään miljardeja euroja. Myöskin sosiaaliturva-järjestelmämme tulisi uudistaa ja kohtuuttomia tulonsiirtoja tulisi leikata. Tarvitsemme myös arvokeskustelua siitä, mitä palveluja kuuluu hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisilleen tarjota.
En kuitenkaan puhuisi matokuurista, vaikka menojen leikkaustarpeet julkiseen sektoriin kohdistuukin. Puhuisin ennemminkin verovarojen järkevämmästä käytöstä.
Ehkä minäkin vielä yritän hieman hämmentää tilannetta. 1990-luvun lamasta useimmille yrittäjille on jäänyt mieleen mielettömän korkeat korot ja erityisesti reaalikorot. Ne olivat sellaisia, että ne tappoivat hyviäkin liikeideoita. Anssi kuvasi syitä, mutta lisäisin listalle vielä vaihtotaseen vajeen. Suomi eli yli varojensa, vei vähemmän kuin toi ja joutui siksi ulkoisten rahoittajien armoille. Tähän lisäksi suuruudenhullu valuutan arvo ja kriisi oli valmis. Nyt tilanne ei ehkä olisi sama.
En aivan jaa Sepon ajatusta, että 14 miljardin tappio (tai 28 miljardin) on pientä muun rinnalla. Itse uskon, että se tappio on vääjäämättä edessä. Nyt juhlitaan päätöstä, joka maksaa meille 14 miljardia, käytännössä kolmanneksen valtion yhden vuoden tuloista. Kuitenkin, mikä perusongelma taloudessa sillä vältettiin? Ei mitään, kaikki ovat tallella ja muhivat maton alla.
Raasti sanoaen on kaksi tietä. Nykymallinen euro ei toimi, se tulee ontumaan loputtomasti. Yksi tie olisi purkaa se ja palata omiin valuuttoihin. Monille elinkeinoille se voisi olla vastenmielinen vaihtoehto, mutta kyllä sen kanssa voitaisiin elää. Ruotsi pärjää kruunulla, miksi ei Suomikin. Toki se vaatii kohtuullisen kurinalaista politiikkaa, mutta sellaista vaatisi eurokin.
Toinen vaihtoehto on tiivistää kaikkea, tehdä Euroopasta tulonsiirtounioni. Se merkitsee, että kun nyt maksamme välimerenmaiden aikaisemmat vajeet, sitoudumme myös jatkossa maksamaan ne. Korruption, harmaan talouden, konkurssikypsien eläkejärjestelmien vajeet. Sellaista liittovaltiota tarvittaisiin, koska kukaan ei oikeasti usko, että välimerenmaat oppisivat elämään kurinalaisesti. Jos oppisivat, ei liittovaltiota tarvittaisi, nykymallinen eurokin toimisi. Liittovaltio on pakkopaita, joka pakottaa meidät maksamaan heidän tuhlailunsa. Tämähän on Saksassa suurin liittovaltion pelon aihe.
Mikä suunnaton etu meille syntyisi siitä, että sitoudumme liittovaltiossa maksamaan välimerenmaiden vajeet verrattuna siihen, että eläisimme omalla valuutalla?
Hyvä huomio Olli mainita tuo vaihtotaseen vaje vielä erikseen. Tässä on myös selkeä yhtymäkohta tämänpäivän ongelmamaihin. Ongelmamaiden velkaantumista on ollut vauhdittamassa nimenomaan ulkomainen velkaraha. Tässäkin suuri osa jäljistä johtaa Saksaan. Pihi Saksalainen on säästänyt ja tätä talletusylijäämää on Saksalaiset pankit lähteneet jakamaan muihin maihin. Nyt Suomalainenkin veronmaksaja saa olla maksamassa näitä lainoja takaisin.
Hyvä kysymys tuossa lopussa. Poliitikoiden mielestä se on kuitenkin pieni hinta poliittisten unelmien murskaantumisen rinnalla.
The Economist antaa tylyn tuomion tehdyille sopimuksille. Sen mukaan tilanne ratkaistiin muutamaksi kuukaudeksi ja tehdyt päätökset vain pahentavat esimerkiksi Italian ja Espanjan asemaa. Juttu on pitkä ja kunnollinen referointi vaatisi enemmän kuin 5 minuuttia. Tässä linkki:
http://www.economist.com/node/21534851
Lisätäänpäs tänne vielä linkki Jan Hurrin ei niin kovin mairittelevaan artikkeliin tehdyistä päätöksistä.
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/10/30/pelkkaa-silmanlumett...
Omana mielipiteenäni tuohon juttuun sanoisin, että Hurri turhaan sekoittaa soppaa lisää ottamalla lainojen markkina-arvon perusteeksi leikauksen suuruutta määriteltäessä. Tukipaketit ovat jo aiemmin luoneet hölmön tilanteen Kreikan lainamarkkinoille, se ei tehtyjen päätösten myötä muuttunut miksikään.
Tämän aamun hyvä puoli on se, että SJP nukkuu vielä. Otti pois täysin asiallisen kommenttini blogistaan, siitä en pidä.
Huomasin kyllä Jouni mitä tapahtui. Melkein jo kommentoin asiaa, mutta ajattelin sitten, että mitä turhaa. SJP ei selvästi halua keskustella väärämielisten kanssa, joten minun puolestani SJP saa jatkossa keskustella vaikka ihan yksikseen. Tämä sikäli mikäli hän ei ihan täyttä hölynpölyä kirjoita. Se kuitenkin on aika todennäköistä myös jatkossa. ;)
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 38 kommenttia